Näkkäriä

Meillä on innostuttu paistamaan näkkäriä. Itse tehty on aina parempaa kuin kaupasta ostettu, jo senkin takia, että se on itse tehtyä. Kun näkkäreistä tekee tuollaisia pieniä, on niitä mukava syödä pieninä suupaloina. Parhaimmillaan näkkärit ovat paistopäivän jälkeisenä päivänä. Pitemmälle ei voi sanoa, meillä niitä ei nimittäin ei vielä jäänyt säästöön. Kuten kuvasta näkyy ei kuvaajakaaan ollut riittävän nopea, vaan laatikko oli siinä vaiheessa jo melkein tyhjä kun kaivoin kameran esille. 

Näkkäritaikina on siitä muuten hyvä, että siitä on lastenkin helppo ottaa muoteilla paloja ja taikina pysyy kasassa.

Syksy on neulonnan aikaa

Jossain vaiheessa syksyä tämä aina tapahtuu. Huomaan istuvani neulepuikot kädessä ja neulovani taas kesän tauon jälkeen. Tänä syksynä on neulottu tarpeeseen neidille sekä villapaita että sukat. Villapaidan kuvio löytyi Muita ihania-blogista, värit ja paidanmalli neidin suunnittelemat. Sukat neulottiin täysin neidin ohjeiden mukaisesti. Lumihiutale kuvion malli löytyi jostain neulekirjasta. Tykkään tosi paljon noista neidin valitsemista väriyhdistelmistä. Ne on sellaisia joita en ehkä itse olis valinnut, se niissä varmaan viehättääkin.

 Välillä pitää myös neuloa itsellekin jotain. Levitin lattialle lähes koko lankakorin sisällön. Pusero olisi tavoitteena, ensimmäinen aloitus meni jo purkuun. Saa nähdä mitä syntyy, vai valtaako lankakokoelma työhuoneeni lattian lopullisesti.

Marraskuu

Nyt on jo marraskuu. Joulukin jo lähestyy, sen tietää ainakin postilaatikosta löytyneistä lelulehdistä. Mutta nyt nautitaan marraskuusta ja toivotaan lunta maahan.

savikippo

Talviset olosuhteet ulkona innostavat polttamaan kynttilöitä sisällä. Tällä kertaa kynttilälle alustaksi asettui tällainen keramiikkakippo. Tein sen pari vuotta sitten, harjoitellessani liitosten tekemistä. Halusin myös kokeilla millainen astia muodostuisi, kun liittelee epämääräisiä kolmionmuotoisia palasia toisiinsa. Tuollainen kippo siitä sitten syntyi, käsinrakennetun näköinen.

Syötävä syyskimppu

Kasvimaalta oli vielä tillit keräämättä, kunnes tuuli kaatoi tillinvarret. Tillit menivät pakastimeen ja nuo viehättävät "kruunut" pääsivät maljakkoon. Pienet sormet ovat jo vierailleet kimpullani ja "kruunu" jos toinenkin on hävinnyt lasten suuhun. Mutta onpahan kerrankin kimppu, josta on tosiaan iloa kaikille.

Tapio Wirkkalan paperipussi on kyllä lempimaljakkoni, jossa kaikenlaiset kukat ja kimput näyttävät kauniilta.

Ruostetta

Toisen roska on todellakin toisen aarre. Autotallin siivouspäivänä oli harakan lailla tartuttava kaikkeen  mikä kiiltää ja varastoitava äkkiä omaan pesään, ennen kuin muut kantavat aarteet roskasäkkiin. No minun aarteet eivät kyllä yleensä kiillä, kiehtovimmat esineet ovat yleensä pölyn ja ruosteen peitossa ja ruosteen peittoon ne saavat jäädäkin. Tämä rasia on joskus sisältänyt luultavasti jotakin autonkorjaamiseen liittyvää. Pesun ja irtoruosteen hankailun jälkeen vedin pintaan lakan. Tykkään tosi paljon tuosta pinnasta, jossa vaihtelee kiiltävä metalli, sinivihreä maali ja ruoste. Nyt kun siinä on lakka pinnassa rasiaa voi myös käyttää.

Kuplia, kuplia...

Välillä itseään on haastettava. Tämä tussityö haastaa mentaali- ja kestävyystasolla. Tavoitteena on saada A3 lähes täyteen kuplia. Käsi kipeänä ja peloissaan sitä miettii onnistuuko lopputulos. Mutta tietää ei voi, ennen kuin kokeilee.Elämässä on otettava riskejä ja kokeiltava, vaikka lopputuloksesta ei ole varmuutta. Toisinaan myös onnistuu...