Huhtikuu

joka päiväinen piirustus

Päätin ruveta piirtämään joka päivä ainakin yhden sivun luonnoskirjaan. Päätin etten kritisoi itseäni, vaan annan tulla paperille mitä milloinkin on tulossa.

Päätöksestä on kulunut kaksi kuukautta, ja vain muutamaa päivää lukuun ottamatta on paperille tullut jotain piirrettyä tai maalattua. Toisinaan on kynään vaikea tarttua, toisinaan piirtäminen tuo kaivatun hengähdystauon päivän kiireisiin.

Ja lapsista on ainakin hauskaa selata vihkoa ja katsella mitä ihmettä äiti on taas mennyt tekemään. 

Maaliskuu

Runon sanoihin ei juuri lisättävää. Kalenterin sivun kääntäessäni ja runon lukiessani tuli tunne, että olisiko tämän vuoden maaliskuun alkua voinut paremmin kuvatakkaan?

Maailman ihanin esine

 Sen viileä pinta on silkkisen sileä. Se sopii käteeni ja sitä pidellessä tuntuu kuin pitelisin linnunmunaa pesässään. Se on samalla hauras ja rujo. 

Se on savikippo jonka muutama vuosi sitten tein, muodoltaan tuollainen epämääräinen. Kupin pintaa siloittelin lusikanpesällä useita tunteja ja valmiiseen pintaan annoin poikani piirtää terällä. 

Ulkopuolisin silmin ei mikään kaunis tai erityinen esine. Minulle itselleni tuottaa joka kerta suurta rauhaa, kun otan tuon esineen käteeni. Muistoissani meditatiiviset hetket pinnan tasoittelussa ja sitten se hetki kun annat rakkaallesi luvan tehdä särön sileään pintaan.  Hyväksyt sen mitä lapsi haluaa pintaan ikuistaa ja nautit yhteisestä tärkeästä hetkestä. Luotat ja rakastat lastasi ehdoitta.

Helmikuu

Helmikuun hassut lintuset. Ulkona voikin kuulla milloin minkäkin linnun sirkutuksen. Punatulkkuja en ole ihan äsken kuitenkaan bongannut. 

Tässä neidin kirjottamassa helmikuu runossa on havaittavissa jo kaipuuta kesään.

Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä

Kemiasta innostunut nuori herramme on jo pitkään halunnut seinälleen julistetta alkuaineiden jaksollisesta jäejestelmästä. Kun sellaista kaikille mieleistä ei ole löytynyt, menin heikkona hetkenä lupaamaan, että voisin sellaisen maalata seinään. No koska lupauksensa on pidettävä, oli hommiin tartuttava. 

Aluksi ruudutin seinän teipillä ja maalasin valkoisen taulukon. Sitten kaivettiin esille kaikki mahdolliset maalipurkin loput ja aloitettiin kirjaimien ja numeroiden tekeminen. Olin leikannut kalvosta kaikki kirjaimet, isoina ja pieninä ja numerot. Kirjain kerrallaan niitä sitten tuputtelin seinään. Menihän siinä kaksi päivää, mutta olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen ja niin on muuten nuori herrakin. 

Vuosi 2015

Vuosi 2015 tullaan viettämään runojen parissa. Ihanat kuukausirunot rustaili rakas tyttäreni. Mutta mikä lie etiäinen hänellä ollutkaan, tammikuuta nimittäin vietetään aikalailla runon merkeissä. Neidillä on nimittäin käsi vielä paketissa melkein koko tammikuun. Hiihtämisestä ja luistelusta ja monista muista kivoista talvitouhuista siis vaan haaveillaan. Äidin tehtävänä on yrittää keksiä vaihtoehtoista toimintaa, joten omatkin sukset vielä odottavat ladulle pääsyään.