tiistai 10. helmikuuta 2015

Maailman ihanin esine




 Sen viileä pinta on silkkisen sileä. Se sopii käteeni ja sitä pidellessä tuntuu kuin pitelisin linnunmunaa pesässään. Se on samalla hauras ja rujo. 

Se on savikippo jonka muutama vuosi sitten tein, muodoltaan tuollainen epämääräinen. Kupin pintaa siloittelin lusikanpesällä useita tunteja ja valmiiseen pintaan annoin poikani piirtää terällä. 

Ulkopuolisin silmin ei mikään kaunis tai erityinen esine. Minulle itselleni tuottaa joka kerta suurta rauhaa, kun otan tuon esineen käteeni. Muistoissani meditatiiviset hetket pinnan tasoittelussa ja sitten se hetki kun annat rakkaallesi luvan tehdä särön sileään pintaan.  Hyväksyt sen mitä lapsi haluaa pintaan ikuistaa ja nautit yhteisestä tärkeästä hetkestä. Luotat ja rakastat lastasi ehdoitta.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Helmikuu


Helmikuun hassut lintuset. Ulkona voikin kuulla milloin minkäkin linnun sirkutuksen. Punatulkkuja en ole ihan äsken kuitenkaan bongannut. 
Tässä neidin kirjottamassa helmikuu runossa on havaittavissa jo kaipuuta kesään.