Joulukuu

Joulukuu. Päivät täyttyvät normaalien toimien lisäksi kaikesta jouluun liittyvästä ylimääräisestä hässäkästä. Hässäkkää syntyy kun myyjäisiin ilmoittautuu kolme päivää ennen myyjäisiä ja päättää vielä siinä samassa innostuksen puuskassa taikoa ainakin yhden uuden myyntituotteen. No joulu on kerran vuodessa vaan ja tapani elää tätä elämää taitaa olla tällainen. Välillä pusketaan täysillä, toisinaan mennään ihan vaan hissukseen eteenpäin. Kaiken tämän keskellä ollaan kuitenkin myös nautittu kynttilän valosta ja oltu ainakin hetki ihan vaan hiljaa ja paikallaan.

Pahvilaatikkotalo

Eräänä päivänä syntyi tyttärelle niin suuri pahvilaatikko tarve, että oli äidin käytävä kaupasta sellainen hakemassa. Pikku hiljaa, aina silloin tällöin, on pahvilaatikosta ruvennut syntymään pieni koti. Äitiä tässä projektissa on kaivattu lähinnä seuraneidiksi, joskus myös liiman levittäjäksi. Tälläinen näpräily on kuulemma kivaa. Äitiinsä on tyttö tullut! 

Taas saa huomata, että parhaat asiat eivät vaadi suuria määriä rahaa, eikä hienoja tarvikkeita. Tärkeintä on mielikuvitus ja yhdessä vietetty aika.

Talon yläkerrassa sijaitsee siniset makuuhuoneet. Keskikerroksessa keittiö ja laatoitettu kylpyhuone.

 
Ja alakerrassa taisi olla eteisen lisäksi olohuone.

Vielä taitaa tämän talon parissa jokunen tunti vierähtää. Tekemättä on ainakin ullakkokerros, katto, ulkovuoraus ja huonekalut.

Päivän leijona

Iloinen leijona, jonka olisi ehkä pitänyt olla kuitenkin jellona.

Marraskuu

Ollaan jo marraskuun puolella. Toivottavasti saataisiin pysyvää luntakin, kunhan vain saisin haravoitua pihamaalta syksyn lehdet pois.

Siskonpedissä

Perheen nuori herra muistaa aina aika ajoin pyytää siskonpetiä. Eikun patjat olkkarin lattialle ja koko perhe samaan petiin nukkumaan. Siskonpedissä nukuttaisiin varmaan useamminkin, jos lapset saisivat päättää. Meidän aikuisten kohdalla ovat nämä yöt vaan aika vähäunisia. Kun molemmin puolin pyörii pieni kirppu, käy toisinaan olo aika ahtaaksi.

Mieheni muistaa kuitenkin muistuttaa, että nautitaan tästä nyt kun se on vielä mahdollista. Voi olla, että parin vuoden päästä ei lapsille enää siskonpeti äidin ja isän kanssa enää kelpaa. Ja nautitaanhan me, koko perhe yhdessä pedissä.

Niin ja aamuisin myös koira pääsee mukaan.

Tikkupulla retkellä

 Lauantaina nautimme kauniista syyssäästä, retkeilemällä luonnon helmaan tikkupullataikina matkassa. Lapset nauttivat metsässä samoilusta, keppien vuoleskelusta ja tikkupullista. Lasten keskittyminen riittää yleensä paistamaan pullia, jotka ovat keskeltä raakoja ja päältä palaneita. Useimmiten suurimman osan pullista paistan minä. Jotta nälkäiset suut saataisiin ruokittua riittävän nopeasti, on minun paistotikkuni tuollainen monihaarainen. 

Tälläiset yksinkertaiset asiat ovat parasta. Kaunis ilma, palava nuotio,iloiset ympäristöään tutkivat lapset, eikä minnekkään ole kiire.

Retkellä askarreltiin pullan syönnin lomassa "kutitin".

Lokakuu

Aamujoogan ja koiran lenkityksen jälkeen, aamukahvilla kello 10, päätin, että lokakuu on hyvä kuu.

Syyskuun aikana on käyty pohjalla.

Nyt jaksan taas uskoa, että suunta on ylöspäin.

Tänään jaksan nähdä kaunista.

 Vaikka tiskipöydälle unohtuneessa murokupissa.

Sokeriakvarelleja

 Maalailin lasten kanssa sokeriakvarelleja. Lapset olisivat innostuneet maalailemaan enemmänkin, ongelmaksi muodostui vain työhuoneen lattian pienuus. Enempää emme kerralla saaneet kuivumaan. Nuori herra maalaili satumaisia avaruus  ja pilvimaisemia, nuorelta neidiltä taas syntyi kauniita puukuvia. Itse aloitin A:sta.

Sokeriakvarelliin  tarvitaan sokeriliemi, jossa 1 osa vettä ja 2 osaa sokeria keitetään yhteen. Akvarellipaperi kiinnitetään alustaan teipein ja paperi käsitellään sokeriliemellä. Kosteaan pintaan maalaillaan tai tiputellaan akvarellisväriä. Valmiit työt kuivatetaan tasossa.

Työskentely on helppoa ja on muuten aikuisestakin jännittävää seurata millaisia kuvioita paperin pintaan rupeaa muodostumaan.

Kevät ja koirankarvat

Viime viikkojen tunnelmia koiraperheessä. Tältä näyttää kun koira ravistelee itseään, koirankarvaa on joka paikassa.

mustaa, valkoista, harmaata ja vähän keltaista

Huhtikuun aurinkoiset kelit innoittivat remontoimaan. Omalta osaltani se tarkoittaa ahkeraa maalaamista, joka varmaan jatkuu pitkälle tuokokuulle. Aittaan mustaa ja vähän valkoista, talon seinään harmaata. Mustaa kuullotetta onkin jo käyty ostamassa useampi pönttö, edellisen kerran sen verran reilusti, että voipi olla että kesän lopussa on pihan kaikki kunnostusta kaipaavat puupinnat muuttuneet mustiksi. Kaiken maalaamisen lisäksi on pitänyt muistaa laittaa siemeniäkin itämään, toivon mukaan myös muistan pitää ne kosteana. 

Taas lintukuu

Ollaan jo pitkällä huhtikuussa ja joutseniakin on jo taivaalla näkynyt. Tykkään tosi paljon tämän kuun kalenterikuvasta, siinä on herkkyyttä ja sadunomaisuutta.

Pöllökuu

 Maaliskuu on alkanut leppoisissa merkeissä. Onneksi koko perhe on samaa mieltä siitä, että paras tapa viettää lomaa on vain olla. Ei tarkkoja suunnitelmia, ei kiirettä.

Helmikuu

Se on jo helmikuu. Ulkona ei vielä ainakaan ole niin paljon lunta kun olen kalenteria piirtäessäni olettanut. Mutta onneksi lunta kuitenkin on. Tänään hiihtolenkillä vastaan sipsutteli joku tuollainen pieni metsäneläjä. On ne muuten pieniä ja herttaisen näköisiä (kalenterin kuvassa ja livenä metsässä).

päiväunille

Tänään haluaisin seurata koiran esimerkkiä. 

Tammikuu

Tänä vuonna mennään eläinaiheisten kuvien matkassa. Tammikuun susi ulvoo kuuta. Ulvoo ehkä sitä, että sataisi lunta. Pitäisi jo pikkuhiljaa päästä talviurheilun makuun, sukset, pulkat,  luistimet ym. odottavat vuoroaan.

Uudelle vuodelle

Uutta vuotta, naama hymyssä, kohti uusia haasteita.