Näkkäriä

Meillä on innostuttu paistamaan näkkäriä. Itse tehty on aina parempaa kuin kaupasta ostettu, jo senkin takia, että se on itse tehtyä. Kun näkkäreistä tekee tuollaisia pieniä, on niitä mukava syödä pieninä suupaloina. Parhaimmillaan näkkärit ovat paistopäivän jälkeisenä päivänä. Pitemmälle ei voi sanoa, meillä niitä ei nimittäin ei vielä jäänyt säästöön. Kuten kuvasta näkyy ei kuvaajakaaan ollut riittävän nopea, vaan laatikko oli siinä vaiheessa jo melkein tyhjä kun kaivoin kameran esille. 

Näkkäritaikina on siitä muuten hyvä, että siitä on lastenkin helppo ottaa muoteilla paloja ja taikina pysyy kasassa.

Syksy on neulonnan aikaa

Jossain vaiheessa syksyä tämä aina tapahtuu. Huomaan istuvani neulepuikot kädessä ja neulovani taas kesän tauon jälkeen. Tänä syksynä on neulottu tarpeeseen neidille sekä villapaita että sukat. Villapaidan kuvio löytyi Muita ihania-blogista, värit ja paidanmalli neidin suunnittelemat. Sukat neulottiin täysin neidin ohjeiden mukaisesti. Lumihiutale kuvion malli löytyi jostain neulekirjasta. Tykkään tosi paljon noista neidin valitsemista väriyhdistelmistä. Ne on sellaisia joita en ehkä itse olis valinnut, se niissä varmaan viehättääkin.

 Välillä pitää myös neuloa itsellekin jotain. Levitin lattialle lähes koko lankakorin sisällön. Pusero olisi tavoitteena, ensimmäinen aloitus meni jo purkuun. Saa nähdä mitä syntyy, vai valtaako lankakokoelma työhuoneeni lattian lopullisesti.

Marraskuu

Nyt on jo marraskuu. Joulukin jo lähestyy, sen tietää ainakin postilaatikosta löytyneistä lelulehdistä. Mutta nyt nautitaan marraskuusta ja toivotaan lunta maahan.

savikippo

Talviset olosuhteet ulkona innostavat polttamaan kynttilöitä sisällä. Tällä kertaa kynttilälle alustaksi asettui tällainen keramiikkakippo. Tein sen pari vuotta sitten, harjoitellessani liitosten tekemistä. Halusin myös kokeilla millainen astia muodostuisi, kun liittelee epämääräisiä kolmionmuotoisia palasia toisiinsa. Tuollainen kippo siitä sitten syntyi, käsinrakennetun näköinen.

Syötävä syyskimppu

Kasvimaalta oli vielä tillit keräämättä, kunnes tuuli kaatoi tillinvarret. Tillit menivät pakastimeen ja nuo viehättävät "kruunut" pääsivät maljakkoon. Pienet sormet ovat jo vierailleet kimpullani ja "kruunu" jos toinenkin on hävinnyt lasten suuhun. Mutta onpahan kerrankin kimppu, josta on tosiaan iloa kaikille.

Tapio Wirkkalan paperipussi on kyllä lempimaljakkoni, jossa kaikenlaiset kukat ja kimput näyttävät kauniilta.

Ruostetta

Toisen roska on todellakin toisen aarre. Autotallin siivouspäivänä oli harakan lailla tartuttava kaikkeen  mikä kiiltää ja varastoitava äkkiä omaan pesään, ennen kuin muut kantavat aarteet roskasäkkiin. No minun aarteet eivät kyllä yleensä kiillä, kiehtovimmat esineet ovat yleensä pölyn ja ruosteen peitossa ja ruosteen peittoon ne saavat jäädäkin. Tämä rasia on joskus sisältänyt luultavasti jotakin autonkorjaamiseen liittyvää. Pesun ja irtoruosteen hankailun jälkeen vedin pintaan lakan. Tykkään tosi paljon tuosta pinnasta, jossa vaihtelee kiiltävä metalli, sinivihreä maali ja ruoste. Nyt kun siinä on lakka pinnassa rasiaa voi myös käyttää.

Kuplia, kuplia...

Välillä itseään on haastettava. Tämä tussityö haastaa mentaali- ja kestävyystasolla. Tavoitteena on saada A3 lähes täyteen kuplia. Käsi kipeänä ja peloissaan sitä miettii onnistuuko lopputulos. Mutta tietää ei voi, ennen kuin kokeilee.Elämässä on otettava riskejä ja kokeiltava, vaikka lopputuloksesta ei ole varmuutta. Toisinaan myös onnistuu...

Syyskuu

Se on jo syyskuu.

Antti patsas

Arkistojen kätköistä löytyi pölyyntynyt Antti patsas. Kotiuttamisen jälkeen kylvetetty Antti pääsi kunniapaikalle vartioimaan takaovea. Google kertoi, että Antti patsaalla  kunnioitetaan ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien julkaisijan, rovasti Antti Lizeliuksen (1708–1795) elämäntyötä. Tämän patsaan alkuperäistä omistajaa en tiedä, mutta siinä se nyt seisoo ja katsoo eteenpäin. 

Syysflunssa

Koulut alkoivat ja ensimmäisen viikon kunniaksi ovat kaikki flunssan kourissa.

Uusimpia aarteitani on tuo herttainen ruotsalaisvalmisteinen termospullo. Harmi vaan, että siitä puuttuu korkki. Pulloa ei voi siis käyttää muuten kuin hyllyn kaunisteena. Mutta kauniit asiat saavat mielen iloiseksi ja toivon mukaan flunssastakin selvitään piakkoin.

Pahkakulho

Tämä pahkasta valmistettu kulho löytyi pölyisenä kynillä täytettynä. Kulhossa näkyy vielä työstämisen jäljet ja siinä on mustia tahroja varmaankin mustekynistä. Mietinkin jo olisinko siloitellut tuota sisäpintaa, mutta jääköön tuollaiseksi. Kulhon muoto on äärettömän kaunis ja nuo sisäpinnan virheet tuo siihen kontrastia. Toistaiseksi kulho toimii hedelmäkorina keittiön pöydällä, saa nähdä minne se lopulta päätyy.

Marjapoimurien kuningattaret

Aarteita aitan kätköistä. Hienoimmat marjapoimurit ikinä.Vaalea turkoosi on emaloitu Marja-maija. Keltainen on nimeltään Rohmu, se on vaneria ja on työtehoseuran vuoden -50 testivalio. Alumiininen muuten niin vaatimaton, mutta mikä ihana pääskynen sitä koristaakaan. En taida näitten kanssa mennä metsään, mutta johonkin esille ne pitäisi kyllä saada.

ovikettu

Raili Myntin Pehmeitä leluja kirja lainattiin kirjastosta taas. Viimeksi syntyi ovikoira. Tällä kertaa piti saada ovistoppari tyttären huoneeseen. Ovikettu syntyi vakosametin paloista ja on melkein kokonaan tyttären itse tekemänä. Täytteeksi pantiin vanua ja vatsaan kevytsoraa. On muuten aika suloinen otus.

Heinäkuu

Se on jo heinäkuu. Kesällä aika menee nopeaan. Lasten kanssa touhuaminen, kunnostusprojektit ja ulkoilmasta nauttiminen, muuhun ei paljon aikaa jääkään...

Lahjapaketteja

Viime aikoina on vietetty syntymäpäiviä ihan urakalla. Lapset saavat valita itse kavereidensa synttärilahjat, mutta äiti ei malta pitää näppejään erossa paketointi vaiheessa. Nämä kaksi neidin lahjaa saivat paketikseen kuviopaperista taitellut origamilaatikot ja jättisuuret silkkipaperi kukkaset koristeekseen. (Silkkipaperikukkasen ohje löytyy ainakin Oi paketti!-kaupan blogista) 

Toukokuu

Toukokuu on päässyt yllättämään. Juhlat, ylimääräiset vapaapäivät ym. sotkevat normaalin arkirytmin ja päivätkin menevät sekaisin. Pääasia on, että kevät on vihdoin täällä!

Lintuja

Viimeaikaisia piirrustuksiani/kollaaseja. Piirrustusten innoittajana ovat toimineet "romuista" kasaamani eläinhahmot, joista tulee ehkä koruja. Puiden lehdet ovat syntyneet tieteellisistä artikkeleista. Yksipuoleiset tulosteet voi käyttää suttupaperina, mutta kaksipuoleisillekin on kiva keksiä käyttöä.

neidin huoneesta

 Meidän neidillä oli muutettaessa hyvin selkeä visio siitä, millainen hänen huoneestaan tulisi. Ensimmäiset toiveet olivat valkeat seinät, jossa keltaisia ja turkoosinsinisiä palloja ja musta parvisänky.

 Palloja seinille maalattiin sabluunoiden avulla ja maalaamassa oli parhaimmillaan kolme muksua. Lapsilla ei vain aina riitä pitkäjänteisyyttä ja suurin osa maalaushommasta jäi siis äidille. Seinämaalit hyppäsivät myös kaapinoven kahvoihin. Kattoon löytyi mieheni matkassa kulkenut keltainen lampunvarjostin.

vahtikoira

Löysin kirjastosta Raili Myntin vuonna 1982 julkaistun pehmeitä leluja-kirjan. Kirjan kaavoilla syntyi vahtikoira työhuoneen ovelle. Työhuoneen ovi tarvitsi vahtikoiraa, siitä syystä ettei se pysy itsestään auki. Vanha talo, vinot seinät. Kirjan ohjeissa mäyräkoira oli täytetty kevytsoralla, "se taipuu juuri sopivasti keskivartalon kohdalta, jotta sitä on helppo roikottaa." Täytin itsekin koiran  kevytsoralla, soran paino pitää koiran hyvin paikallaan ja oven siis auki.

Raili Myntin kirja on ollut minulla lainassa viimeksi yli yhdeksän vuotta sitten. Silloin ompelin kirjan ohjeiden mukaan tuon tilkkukissan, silloin vielä mahassani potkivalle tyttärelleni. Kissa olikin jossain vaiheessa tyttäreni lempi pehmoeläimiä ja se sai nimekseen Anni. 

Kirjassa olisi vielä muitakin hellyyttävän näköisiä pehmoeläimen ohjeita, kuten tuo kannessa näkyvä kettu. Meille ei kyllä pehmoeläimiä enää mahdu lisää, mutta onneksi suvussa on muutama pieni lapsi, jolle voisi jotain vaikka ommella.